Oikein tunnelmallista joulun aikaa!

Meidän 1:1-tekokuusen alaoksilla on tänä vuonna vähän aiempaa persoonallisempi koriste:

Ja kissalla on siis nykyään nimikin: Nougat (...tai Nukkis, Nukkeli, Pikkiriikkinen jne.).

Kuusi ei ollut ehtinyt olla tuntia koristeltuna, kun tämä kuva on otettu. Oksien ja pallojen rapinaa kuuluu säännöllisen epäsäännöllisesti edelleenkin. Saa nähdä, pysyykö kuusi pystyssä koko joulun yli. ;)

Oikein tunnelmallista joulun aikaa kaikille blogini lukijoille!

Uusi perheenjäsen

Edellisen surullisemman kissapostauksen jälkeen vähän iloisempia uutisia:
Tässä on meidän kissaperheen tuorein jäsen.

Ensimmäisenä päivänä vielä vähän pelokkaana pöydän alla.

Ikää on vajaat neljä kuukautta ja energiaa riittää vaikka muille jakaa, vaikka muut kissat (Eemeli ja Iita) eivät olekaan olleet siinä suhteessa kovin vastaanottavaisia. Pikkutyttönen on ollut meillä nyt vajaan viikon. Ajattelin, että oman lomani aikana on hyvä sauma totuttaa kissat toisiinsa, mutta hänpä onkin jo yllättävän vauhdikkaasti sopeutunut uuteen kotiinsa. Kaipa se nimikin sieltä ajan kanssa löytyy - toistaiseksi hän on saanut kulkea nimellä Chisu :) mutta sen ei ole tarkoitus jäädä lopulliseen käyttöön. Hyviä ehdotuksia otetaan toki vastaan. Kinuskin ja Toffeen olen kuitenkin ainakin toistaiseksi laittanut jäihin.

Tässä jo "kuin" kotonaan.

Iitan kaveriksi tätä energiapakkausta lähinnä ajattelin, Iita kun tahtoo aina niin kovasti touhuta. (Paitsi kun asunnossa on vieraita, jolloin Iita pakenee ikkunanurkkaan tai parvekkeelle.) Iita tosin vielä arastelee pikkukissaakin, mutta toivottavasti ehtivät ajan myötä tottua toisiinsa, ennen kuin joudun päästämään Eemelin Pumpulin seuraksi autuaammille hiirestysmaille.

Pumpuli 1994-2012

Toukokuun lopulla tuli eteen se jo muutamia vuosia ennakkoon pelkäämäni hetki, jolloin jouduin hyvästelemään vanhimman kissani Pumpulin. Ikää ehti kertyä kokonaista 18 vuotta. Päätös luopumisesta oli vaikea, vaikka loppujen lopuksi se oli kissan omaksi parhaaksi, koska erilaisia vaivoja kertyi etenkin viimeisen vuoden aikana yhä enemmän.

Rakkaalla kissalla oli tietysti monta nimeä, joista "Pummi" oli ehdottomasti käytetyin - tosin se sai kuulla itseään kutsuttavan joskus myös mm. nimillä Bumskeli, Bumski, Bumtsi ja Bumbtsibum. Jokunen vuosi sitten teetätin Hannalla näköiskopiot kaikista kissoistani, joten vaikka mini-Pummi ei Onnenrantaan ehtinytkään koskaan muuttaa, se tulee joskus saamaan vielä muistokseen oman pikku roomboxin.

Mini-Pumpuli.
Musta läiskä silmän alla taitaa olla joku meikäläisen kuvaustekninen virhe.

Alla oleva kuva taitaa olla muutaman vuoden takaa. Digikameroita ei vielä ollut silloin, kun Pummi oli pieni, joten monta kuvaa jäi ottamatta mutta muistot elävät silti. Kuten se, kun totesin, että kissallani on ns. "ärrävika". Että mitenkö se ilmeni? Se toi toisena kesänään sisälle hiilen... - naapurin grillin alta ilmeisesti. :)

Pummi rakasti aurinkoa. En käsitä, miten mikään kissa pystyy viihtymään helteisellä, lasitetulla parvekkeella tunnista toiseen, mutta aina sinne vain piti päästä. Toiset kissat pysyivät enimmäkseen sisällä - minä yritin muistaa käydä aina välillä katsomassa, että Pummi muistaa edes juoda välillä.

Monesti kun ajoin autolla pihan parkkialueelle, näin Pummin ikkunassa odottelemassa. Minulle ei koskaan selvinnyt, tunnistiko se autoni äänen vai mikä sen sai tulemaan oikealla hetkellä ikkunaan, mutta aina minua hymyilytti, kun huomasin, että minua jo odotellaan.

Tämä ei varsinaisesti ollut luvallinen paikka, mutta minkäs teet...

Kiipeilyteline tuli hankittua viitisen vuotta sitten. Aluksi meni pitkän aikaa ennen kuin outoon kalusteeseen uskallettiin tehdä lähempää tuttavuutta, mutta kyllä siellä sen jälkeen viihdyttiin aina siihen asti, kun kiipeily alkoi olla vanhoille nivelille yhä hankalampaa.

Loput kuvat löytyvät alla olevan linkin takaa:

Äitienpäiväkakku

Äitini syntymäpäivä osuu noin viikon, puolentoista sisään äitienpäivästä, joten kun tänäkin vuonna vietimme samalla kertaa kaksia juhlia, lupauduin leipomaan niitä varten yhteisen kakun. Tämänkertainen kakku koki kuitenkin kovia jo ennen kuin sitä ehdittiin edes täyttää. Olin jättänyt sen keittiön pöydälle ja kun sitten suunnittelin ryhtyä jatkotöihin, huomasin, että sitä oli ehditty koemaistaa: 

Aluksi en oikein tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa... Kun kuitenkin näyttää siltä, ettei koemaistaja (alias rakas kollikissani Eemeli!) näytä dieetistään huolimatta pahemmin kärsineen yllättävästä herkutteluhetkestään, niin kyllä vaakakuppi on enemmän naurun puolelle kallistunut. Olen kyllä kuullut koirien tehneen vastaavia tempauksia mutta ei nyt ihan ensimmäiseksi tullut mieleen, että kissallekin kakku maistuisi...

No, eipä siinä sitten auttanut muu kuin pelastaa mitä pelastettavissa oli ja ruveta uudelleen vatkauspuuhiin. Lopputuloksena tarjoilimme tänään äidille tämännäköistä kakkua:

Kortti jäi tällä kertaa vähän yksinkertaisemmaksi malliksi, koska roomboxien tekeminen vei töiden jälkeen enemmän aikaa kuin olin ajatellut. Eikä tuo yllättävän koemaistajankaan ilmaantuminen asioita suinkaan nopeuttanut. :D

Molemmat aiemmin mainitsemani roomboxit menivät siis äidille lahjaksi. Esittelen niitä tarkemmin tässä lähipäivinä.

Onnea kaikille äideille!

Kissaesittely

Hannan blogissa on tänään postaus meidän pikkuneidin suloistakin suloisemmasta miniversiosta, joten päätin sitten esitellä tässä myös alkuperäisen 1:1-version samasta aiheesta. :)

Hanna has made the cutest miniature version of my youngest cat which you can see in her blog, so I decided to show the 1:1 version here:



Huomenna jatkuu sitten maalausprojekti. Viimeksi en tietenkään taaskaan muistanut ottaa kameraa mukaan mutta eiköhän tässä pian päästä jo esittelemään harjakorkeudessakin olevaa taloa.